Ja Voll! Paljon aikaa on kulunut siitä kun viimeksi kirjoitin, joten paljon asiaa tulossa! Jaahas, mihin jäimmekään? Niin…Ilkan lähdettyä jo samana päivänä Katri saapui tänne. Taisinkin jo viime tekstissä mainita, että St.Antonista oli varattu majoitus ja siellä tarkoitus viettää rinteessä kolme päivää. Juuri näin! Tiistaiaamulla lähdimme hyvin hyvin aikaisin junalla kohti Tirolia ja St.Antonia. Matka kesti noin kolme tuntia, josta suurin osa kului nukkuessa. Perillä nakkasimme reput ja rinkat säilöön ja nokan suuntasimme lähintä hiihtohissiä.

St.Anton on yksi Itävallan kuuluisimmista hiihtokeskuksista ja se näkyi myös turistien määrässä ja hissilippujen hinnoissa. Myös ilmapiiri tuntui välillä olevan hieman kireä…ihmisillä tuntui olevan kiire niin skibusseihin kuin hiihtohisseihin…se pani vähän ärsyttämään. Liekö sitten Dolce&Gabbanan sukset merkkinä siitä, että saa etuilla jonoissa?! Eli porukalla oli täällä myttyä millä mällätä. St.Anton on vain yksi osa suurta hiihtoaluetta, joka tunnetaan nimellä Arlberg. Koska kolmenpäivän hissilippumme oli käypä koko Arlbergin alueella, emme jääneet vain St.Antoniin vaan kolusimme läpi myös lähellä sijainneet Zürsin ja Lechin. Ne olivatkin hauskempia paikkoja kuin itse St.Anton, vaikka paljon ihmisiä myös näissä kohteissa riitti, eikä ihme sillä olihan monella jo pääsiäisloma alkanut. Säät vaihtelivat suuresti näiden kolmenpäivän aikana. Ensimmäisenä ei tahtonut nähdä eteensä sumun ja lumisateen vuoksi, toisena molemmat meistä poltti naamansa (joo joo naurakaa vaan!) ja kolmas päivä oli kahden edellisen sekoitus. Mutta tiukat kolme päivää laskettiin ja aika päivän päättyessä jalat huusivat armoa. Koko Arlbergin alueella oli paljon merkittyä, mutta ei kissalla ajettuja skirouteja. Tämä tarkoitti sitä, että melko helposti ja turvallisesti pääsi myös rinteiden ulkopuolelle. Koska lunta oli paljon löysimme muutaman aika mukavan puhtaan pätkän, pientä haikkausta se kuitenkin vaati.

Ja genau! Super!

Hilfigerin Tommi tarjos heliskitä...aika väsyny..ei lähetty!

Majoituksemme oli mukava ja vaikka pahin sesonki oli päällä, niin melko halpa. Majoituksen sijainti oli hieman syrjässä lähimmästä hissistä, mutta skibussit kulkivat, välillä miten sattuu, mutta aina lopulta löysimme oman majatalomme. Majoituksen hintaan kuului aamiainen, ja sitä ahmittiinkin joka aamu mahat täyteen. Talon emäntä vaan oli hieman pelottava..hirmun tarkka talon siisteydestä. Ensimmäisenä se heittikin meidät takaisin pihalla, koska emme vielä voineet tietää missä talon suksivarasto on ja ettei sisälle saanut tulla missään nimessä ulkojalkinein. Hyvät aamiaiset täti kumminkin joka aamu väänsi.

 

Torstai-iltana palasimme takaisin Salzburgiin ja tarkoitus oli viettää pääsiäisviikonloppu shoppaillen ja hyvin syöden. Hieman olimme kuitenkin yllättyneitä, että pitkäperjantaina kaikki kaupat olivat normaalisti auki…vaikka porukka täällä on vahvasti uskonnollista. Perjantaina siis kävimme läheisessä isossa ostoskeskuksessa ja tietysti Ikeassa vetämässä lihapullat. Myös lauantai kului kaupungilla pyöriessä. Sunnuntaina ajattelimme lähteä vielä laskemaan johonkin läheiseen hiihtokeskukseen, mutta koska sää oli hyvin huono päätimme jättää reissun väliin. Laskemisen sijasta vierailimme Haus der Naturessa, joka oli jonkin tyyppinen luonnontieteellinen museo. Museo olikin ihan asiallinen paikka! Eläviä käärmeitä, kaloja, alligaattoreita ja ei niin eläviä täytettyjä eläimiä. Myös tähtitieteelle ja ihmisen biologialle oli omat osastonsa. Muutama tunti museossa pyörittiin ja ehkä jonkin verran myös uutta opittiin.

Akvaariorakkaus

Vihreä Kobra

Armstrongin Neil

Museon jälkeen suuntasimme Augustiner Bräustübliin, joka oli vanha munkkiluostari ja nykyisin toimi panimona Biergarteneineen. Otimme isot tuopit olutta (keraamisiin tuoppeihin) ja lautaselliset paikallista/baijerilaista ruokaa. Siinä hetken istuttuamme kaksi naista tuntui tuijottavan meitä erityisen kauan ja ihmettelimme mikä meissä on vikana? (no okei, molemmilla naamat vieläkin punaisina). Hetken päästä toinen heistä tulikin kysymään että puhummeko englantia ja haluaisimme liittyä heidän seuraansa…okay, why not…selvisi että he ovat australiasta ja luulivat meidän olevan myös…? (surffarilookki?) Oikein mukavaan porukkaa olivat ja yhtäkkiä huomasimme että paikka oli menossa kiinni ja melkein kuusi tuntia tuli höpötettyä ja juotua olutta. Tähän aussiporukkaan kuuluivat Mark, Penny ja Kirilly ja olivat olleet viettämässä kaverinsa häitä Cortinassa Italiassa. Olivat sitten jatkaneet lomaa myös tänne Salzburgiin. Pois lähdettyämme ulkona satoi lunta ja sekös DownUnderilaisia huvitti. Lumisodat siihen normaalisti ja lumienkelit Mirabell Platzin puistossa. Oikein hauska ilta oli!

Minä, Pennny, Mark ja Katri

Maanantaina sitten lähdimme kohti Müncheniä, koska Katrilla oli paluulento takaisin Suomeen aikaisin tiistaiaamuna. Frimanin Mika (Katrin vaihtarikaveri) lupasi meidät majoittaa, vaikka tilaa kolmelle olikin melko vähän. Ajattelin että vietän pari päivää Münhenissä, koska täällä Salzburgissa oli edelleen pääsiäisloma ja suurin osa muistakin vaihtareista oli jossain reissussa. Mikalle tämä kuvio sopi myös. Katri lähti siis tiistaiaamuna ja minä itsekseni vietin shoppailupäivän, koska Mika oli töissä. Mainittakoon, että Mika on työharjoittelussa FujitsuSiemensillä, jossa hänen pomonaan toimii Vellun sisko, jo aiemmin mainittu Johanna. Toisena päivänä suuntasin kohta Isarin rantaa ja siellä sijaitsevaa Deutsches Museumia. Koko päivä museossa menikin, oli se sen verran iso paikka. Paljon oli nähtävää, lähinnä teollisuuteen ja tekniikkaan liittyviä juttuja. Lentokoneita, laivoja, tuhansia pienoismalleja, soittimia, kemiaan liittyviä juttuja, planetaario…ja paljon paljon muuta. Jos kaikki kuvatekstit sun muut olisin tarkkaan lukenut läpi olisin vieläkin siellä! Osa infotauluista oli sekä saksaksi että englanniksi, joka oli hyvä, sillä tekniikkaan liittyvä saksa ei oikein vielä luista. Hienoin paikka museossa oli rakennuksen alla sijaitseva lähes aidon tuntuinen kaivos, jossa esiteltiin niin suolakaivannot kuin maakaasuhommelit.  Hyvin sivistävä päivä kaiken kaikkiaan! Illalla vielä kävimme Mikan kanssa syömässä ja Mikan asuntoa lähellä sijaitsevassa panimossa, Weisseni maistuikin rankan museopäivän jälkeen.

Sushia naamaan!

Perus Silja Europa

Oikealla vanha kunnon punainen Fokker!

En tiä lähtisinkö tällä hyppäämään?

Vanhanliiton suolakaivos

Leso traktori

Torstaiaamuna lähdin jälleen kerran kohti Rosenheimia, sillä Kujulla oli menossa ratkaisupelit. Ja voittohan siitä pelistä tuli vaikka ryttyläläinen jäikin ilman tehopisteitä. Liekö vielä hieman arka polvi syynä tehottomuuteen. Päivät kuluivat Erikan (Jannen ja Tiinan tytär) kanssa leikkiessä ja Erikan uudella potkulaudalla harjoitellessa. Neljäs perheenjäsen Lukas (6vko) ei vielä päässyt mukaan leikkeihin. Ruoka ja uni maistui Lukakselle sitäkin enemmän.

Nummer zehn...Janne Kujala!

Lauantaiksi palasin takasin Salzburgiin, sillä sääennuste lupasi loistavaa keliä sunnuntaille. Mäkeen siis!! Sunnuntaiaamulla heräsin aikaisin ennen kuutta ja hyppäsin junaan, joka matkasi kohti Zell am Seetä. Sieltä bussilla päämäärään eli Kitzsteinhorniin. Paikka sijaitsi korkealla (huippu 3200) ja lunta oli paljon. Aurinko paistoi koko päivän ja taas naama sai väriä. Paikkana Kitzsteinhorn ei kuitenkaan ollut erikoinen Alppien mittakaavassa. Osa rinteistä oli melko loivia ja ankkurihissejä oli enemmän kuin Laajavuoressa! Ja porukkaa oli taas paljon, hisseihin joutui välistä jonottamaan.

Kitzsteinhorn 3203m

Maailman korkein gondolin välitolppa, 113m.

Laskupäivän jälkeen jouduin hetken odottamaan junaa takaisin Salzburgiin ja käytin ajan tehokkaasti kiertelemällä Zell am Seen kylässä. Zell am See on kyllä todella kaunis ja viihtyisä paikka. Niin kuin jo nimikin kertoo, kylä sijaitsee järven rannalla ja on hyvin tunnettu lomakohde niin talvisin kuin kesäisin. Kuvat kertovat tästä paikasta paljon.

Zell am See

 

Huoh! Tulipahan tekstiä, toivottavasti jaksoitte lukea. Opiskelut täällä ovat taas jatkuneet ja kesä tekee vahvasti tuloaa. Eilen pystyi helposti liikkumaan ulkona shortseissa. Huomenna keskiviikkona sitten kylään saapuvat Herra ja Rouva Jokinen, joten turistina/matkaoppaana oleminen täällä jatkuu. Mutta palataan asiaan taas ensi kerralla. Pfiati!